Fumus

Muistatko minut vielä?

2010-02-10T18:57:01+02:00

Muistatko minut vielä?

Olin se pieni hämmentynyt katse suunnattuna

sinuun,

olin pikkuruinen harmaatukkainen tyttö ratikassa,

ujo nauru kirjaston nurkassa,

kosketus sun sormenpäissä.

Muistatko minut vielä?

Katselin rypistynyttä

pienen pientä keltaista

paperinpalaa,

lyijykynällä kirjoitettu sinun numero.

Muistot täyttivät mielikuvituksen,

en ollut käyttänyt sitä pitkään aikaan.

Tunsin silmäni kirvelyn

sydämessä asti,

tukahdettu nyyhkäisy kaikui

tyhjässä talossani.

Oliko tämä rankaisu minulle,

olitko sinä vain olemassa

kaipauksen vuoksi,

niinkuin minun sydämeni olemassa

vain sinun vuoksesi?

Kenties nämä asiat

ei kuulu enää minulle.

Et ole enää minun.

Ehkä jo jonkun toisen.

-Andrea Kayleigh

Oikein

2009-08-14T15:27:01+03:00

Nyt, kun
hymyilet minulle rohkeasti,
etkä epäile mitä seuraavaksi tapahtuu.
Olet selvillä kuka sinä olet,
selvillä mitä oikeasti ajattelet.
Tiedät aina mitä teet,
ja niin on paras.
Sillä nyt,
kun aiot suudella.
Sillä nyt
ja aina
teet vain sen
mikä on oikein.
Niin minustakin tuntuu.
Nyt
kun huulemme kohtaavat,
kun haluaisin vain enemmän,
halata sinua kovasti
katsoa sinua silmiin
ja nähdä vain uudelleen
ja uudelleen sinun hymyilevän.
Nyt
minustakin tuntuu
että näin on oikein.

Aina kun herään

2009-08-14T15:20:01+03:00

Joka aamu herään

hätäisenä ja mietin sinua.

Oliko tämä se viimeinen yö,

näänkö sinua enää.

Teitkö päätöksen,

pelkäsitkö liikaa.

Et halua apua,

en osaisikaan.

Toivon vaan,

Sillä eikö toivoa aina saa.

Satutatko taas,

vai teetkö jotain pahempaa?

Kyllä maailma paranee,

usko pois,

ihmiset selviävät eroista,

olen kai nähnyt semmoista.

Kyllä ihmiset vielä välittää,

hoitaa koiria ja pelkää muiden puolesta.

Et ole ainut,

älä pelkää, niin en minäkään.

Ensirakkaus

2009-02-07T21:34:01+02:00

Suudellaanko,
pussaillaan koulun takana,
haluatko pidemmälle,
haluatko laisinkaan?
Tunnetko mitään erikoista
kun juoksen luoksesi,
kun kävelemme kahdestaan?
Sano vain,
kun haluat paeta
minulla on aikaa
älä anna minkään ahdistaa.
Kerro kun jännittää,
kun aika on lopussa,
voidaan yrittää uudestaan.
Mutta rakastatko,
sanoisitko kyllä,
sanoisitko laisinkaan.
Kerro jotain itsestäsi,
haluan sinut oppia tuntemaan,
oppia rakastamaan.
Tule luokseni
niin voidaan olla vaan,
keinua keinussa
puhua puistoissa
kävelyttää koiraasi
kunhan kanssasi olla vain saan.

-Andrea Kayleigh

Odotus

2009-01-20T16:44:01+02:00

Sanon, että en välitä.
Latelen valheita,
mutta olen antanut
odottaa liikaa.
Liikaa olen antanut itseni
kuvitella "jos",
ja heittänyt muun maailman
rytistettynä roskiin.
Olen kuvitellut tuntevani sinut,
mutta kun tilaisuus tulee,
minä peräännyn.
Liian erilaista
tuntea ihosi ihollani.
Käsi toisen päällä,
hyväilemässä silkkistä ihoa.
Liian erilaista, miten ajattelen.
Miten olen kuvitellut asioiden olevan.
Sanon, etten välitä,
jottei tarvitsisi tappaa
odotuksia,
joiden olen antanut kasvaa suuriksi.
En kestäisi pettymystä.
En kestäisi todellista luonnettasi,
jonka olen kuvitellut tuntevani.
En kestä tunnetta,
joka saartaa minut suruun,
ikuiseen vähättelyyn,
pitkiin öihin.
En ole tarpeeksi rohkea
kokemaan sellaista.

-Andrea Kayleigh

Siivet

2009-01-20T16:30:01+02:00

Nousen valkoisille silkkisille
siivilleni.
Ajatuksissani.
Yritän kantaa itseäni
vielä eteenpäin, ettei
tunne katoaisi, jonka
haluaisin kuolemaani saakka
säilyttää.
Ajatuksissa, ihanissa unelmissa.
Pato murtuu
jo sieltäkin.
Enää ei turvaa, ei kotia,
löydetä mistään.
Mihin turvaudun?
Hetken aikaa
leijailen paratiisissa,
kunnes minut taas vedetään
takaisin lentohiekkaan.
Eikä minulla ole
voimaa vastustaa.
Musertaa alleen, hukuttaa kiviin,
jotka elämänsä saavat ilosta.
Tuska jää jäljelle,
ja kohta nekin kuolevat.
Sisältäpäin ne syövät ajatuksiani,
tunteita ja ilon.
Jättävät vain kuoren,
joka yrittää
pidätellä jokapäiväistä hymyään,
vajoamatta mereen,
syvään ja mustaan.
Sieltä ei pääse pois kuin
uhrautumalla,
eikä minulla ole rohkeutta.

-Andrea Kayleigh

Maailma

2008-11-20T20:59:01+02:00

Voi, miten ihanaa.
En tiedä, miten sitä kuvailen.
Kosketin terälehtiäsi hellästi hipaisten.
Silitin veden pintaa.
Silkkipaperista sinut luotiin, kaunihista, ohuesta, viileästä.
Kannoin sinut, sylissäni, turvassani, kopassasi, ilmasta sekin tehtiin.
Kukaan ei sinua rusentaisi.
Haavoituit niin nopeasti.
Hyväilit hengitystäni, kadehdit voimaani, vedit itseesi kaiken tiedon.
Istuin nurmella kaatuen syliisi, silitin pintaasi, hengitin raikasta ilmaa, huljuttelin mieltäni puhtaassa haaleassa meressäsi.
Olin yksin kanssasi, kukaan ei sitä pilaisi.

--

He tulivat.
Tappoivat kaiken sen hyvän, murskasivat lehtesi, kauniit silkkiset vettesi pinnat.
Ottivat sinulta tiedon, halun oppia, hamusivat kauneuden itselleen, murskasivat turvasi.
Ilmasi pilaantui, saastui.
He halusivat sinun voimasi, kadehtivat puhtauttasi, kauneuttasi.
Voi, miten kamalaa.
Voi, miten joskus voisin vielä parantaa sinut heiltä.
Älä kuuntele oppejasi heiltä, älä saastuta mieltäsi, älä mieti heitä.
Mieti, miten pelastut.
Älä tunnusta heikkouttasi, sitä he haluavat, eikä sinulla sitä ole, ei sinulla pahuutta ole, ei mitään korjattavaa.
He sinut rikkoivat, minä tulen ja korjaan sinut, lasken käteni pinnallesi, tarjoan sinulle rakkauttani.
He voivat vielä tuntea kuin minä.
Ravitsen heidän mieltään, pelastan heidät, kerron heille totuuden, karmaisevan totuuden, annan heille älyn, valon ja opin.
Vielä sinä joskus saat takaisin voimasi, kauneutesi.
Minä sinut pelastan, pelastamme sinut, me kaikki!
Haluamme sinut takaisin!
Herää! Muista, mitä koimme, saat sen kaiken takaisin, enemmänkin, saat kaiken sen, mitä pimeässä menetit.

-Andrea Kayleigh

Mieleni minun tekevi

2008-11-20T20:54:01+02:00

Minä mietin, kuinka aloittaisin.
Kuinka pukisin sanoiksi kaiken tämän.
Minun sanani eivät yksin riitä.
Tämä uusi alku on kauhistuttavan suuri.

Alussa oli vain vettä ja ilmaa...

-Timo Parvela (Tuliterä)

Pelastus

2008-10-16T18:37:01+03:00

Onneksi et voi auttaa kaikkia
maailma olisi tyhjä ilman meitä.
Pitää olla ne ihmiset
jotka täyttävät ne täydelliset
joiden säiröissä
olisi hiottavaa
Jotka voivat tuudittautua toiveeseen:
en ole ainut
ja miettiä miten universumi on epärilu
jokaista kohtaan
Me olemme itse viisaus
älä pyyhi meitä pois
kuin olisimme
hämähäkinseitti
puhtaissa ikkunoissasi.
Älä tee sitä
voimme auttaa ja
pelastaa maailmaa.

Välillä haluaisin luovuttaa,
katkaista seittini ja
peittää ne kahdekan silmääni todellisuudelta,
lähteä pois.
Haluaisin nukkua kadoksiin
ja jahtaamaan sitä mitä menetin.
Sitä mitä menetin,
koska joku luuli,
että se ei olisi tarpeen.
Yllättäen
en voinut elää ilman sitä.

-Andrea Kayleigh

Pimeä

2008-10-01T21:06:01+03:00

Mistä tiedät
että valo on hyvä
ja pimeä paha?
Sankassa
pimeydessä kukaan ei näe sinua
voit olla turvassa
turhilta silmiltä
ja katseilta
jotka kysyvät
kysymyksiä.
Katseenaan kissan silmät,
ainoa valon lähde.
Valo
kuin paholaisen punaiset kynnet
sytyttäen
pienen langan
ja valo ja jysäys
räjäyttävät koko maan.
Valon alkaessa
maa kuolee.

Sammutin kynttilän
mutta yhä kuulin kamalat
äänet ulkona
jotka satuttivat tai rakastivat
mutta
eikö se ole sama asia?
Sulkeuduin
neljän seinän sisään
pimeyteen
ilman mitään
ilman ovea
ja ruokaa.
Näännyin nälkään
riuduin ja kiljuin
tukehtumalla kuolin niin paksuun pimeyteen.
Niin pimeästä tuli paha
ja valosta hyvä.

-Andrea Kayleigh