Muistatko minut vielä?
keskiviikko, 10. helmikuu 2010
Muistatko minut vielä?
perjantai, 14. elokuu 2009
Oikein
Nyt, kun
hymyilet minulle rohkeasti,
etkä epäile mitä seuraavaksi tapahtuu.
Olet selvillä kuka sinä olet,
selvillä mitä oikeasti ajattelet.
Tiedät aina mitä teet,
ja niin on paras.
Sillä nyt,
kun aiot suudella.
Sillä nyt
ja aina
teet vain sen
mikä on oikein.
Niin minustakin tuntuu.
Nyt
kun huulemme kohtaavat,
kun haluaisin vain enemmän,
halata sinua kovasti
katsoa sinua silmiin
ja nähdä vain uudelleen
ja uudelleen sinun hymyilevän.
Nyt
minustakin tuntuu
että näin on oikein.
perjantai, 14. elokuu 2009
Aina kun herään
lauantai, 7. helmikuu 2009
Ensirakkaus
Suudellaanko,
pussaillaan koulun takana,
haluatko pidemmälle,
haluatko laisinkaan?
Tunnetko mitään erikoista
kun juoksen luoksesi,
kun kävelemme kahdestaan?
Sano vain,
kun haluat paeta
minulla on aikaa
älä anna minkään ahdistaa.
Kerro kun jännittää,
kun aika on lopussa,
voidaan yrittää uudestaan.
Mutta rakastatko,
sanoisitko kyllä,
sanoisitko laisinkaan.
Kerro jotain itsestäsi,
haluan sinut oppia tuntemaan,
oppia rakastamaan.
Tule luokseni
niin voidaan olla vaan,
keinua keinussa
puhua puistoissa
kävelyttää koiraasi
kunhan kanssasi olla vain saan.
-Andrea Kayleigh
tiistai, 20. tammikuu 2009
Odotus
Sanon, että en välitä.
Latelen valheita,
mutta olen antanut
odottaa liikaa.
Liikaa olen antanut itseni
kuvitella "jos",
ja heittänyt muun maailman
rytistettynä roskiin.
Olen kuvitellut tuntevani sinut,
mutta kun tilaisuus tulee,
minä peräännyn.
Liian erilaista
tuntea ihosi ihollani.
Käsi toisen päällä,
hyväilemässä silkkistä ihoa.
Liian erilaista, miten ajattelen.
Miten olen kuvitellut asioiden olevan.
Sanon, etten välitä,
jottei tarvitsisi tappaa
odotuksia,
joiden olen antanut kasvaa suuriksi.
En kestäisi pettymystä.
En kestäisi todellista luonnettasi,
jonka olen kuvitellut tuntevani.
En kestä tunnetta,
joka saartaa minut suruun,
ikuiseen vähättelyyn,
pitkiin öihin.
En ole tarpeeksi rohkea
kokemaan sellaista.
-Andrea Kayleigh