Kaulassani mustat
kiiltävät,
kuparin palaset
helkkyvät kellot
Soittaen kaipauden
ja murheen
marssia
Menneen ja
tulevan
pelkoa.
Susien huutoa pimeällä
kuin liitutaulua sahalla puhki.
Voit kuulla kun
ratsastan
mustalla ratsullani
yössä
jonka silmät heijastaen
päällesi syksyn
mätänevät lehdet
ja kaiken
mistä kerroin.

--

Jalat liimautuneena hiekanjyviin
pitäen sitä mahdottomana
katselet
kuutamoa,
vaikka et haluaisi.
Koska tiedät että minä
tulen.
Yön syömmessä
susien saattueella
mustalla ratsullani.
Katselet vielä kun pystyt
ainoana aistinasi näkö,
koska et tahdo kuulla
kun minä
saavun.
Metsän pimeässä
illan hämärässä
hetken kaiken kuolleena
haluat huutaa
mutta vain me
olemme valveilla.
Kaappaan sinut syliini
ja otan sinut
orjakseni kuuhun.

-Andrea Kayleigh