Muistatko minut vielä?

Olin se pieni hämmentynyt katse suunnattuna
sinuun,
olin pikkuruinen harmaatukkainen tyttö ratikassa,
ujo nauru kirjaston nurkassa,
kosketus sun sormenpäissä.
 
Muistatko minut vielä?
 
Katselin rypistynyttä
pienen pientä keltaista
paperinpalaa,
lyijykynällä kirjoitettu sinun numero.
Muistot täyttivät mielikuvituksen,
en ollut käyttänyt sitä pitkään aikaan.
 
Tunsin silmäni kirvelyn
sydämessä asti,
tukahdettu nyyhkäisy kaikui
tyhjässä talossani.
 
Oliko tämä rankaisu minulle,
olitko sinä vain olemassa
kaipauksen vuoksi,
niinkuin minun sydämeni olemassa
vain sinun vuoksesi?
 
Kenties nämä asiat
ei kuulu enää minulle.
Et ole enää minun.
Ehkä jo jonkun toisen.
 
-Andrea Kayleigh