Sanon, että en välitä.
Latelen valheita,
mutta olen antanut
odottaa liikaa.
Liikaa olen antanut itseni
kuvitella "jos",
ja heittänyt muun maailman
rytistettynä roskiin.
Olen kuvitellut tuntevani sinut,
mutta kun tilaisuus tulee,
minä peräännyn.
Liian erilaista
tuntea ihosi ihollani.
Käsi toisen päällä,
hyväilemässä silkkistä ihoa.
Liian erilaista, miten ajattelen.
Miten olen kuvitellut asioiden olevan.
Sanon, etten välitä,
jottei tarvitsisi tappaa
odotuksia,
joiden olen antanut kasvaa suuriksi.
En kestäisi pettymystä.
En kestäisi todellista luonnettasi,
jonka olen kuvitellut tuntevani.
En kestä tunnetta,
joka saartaa minut suruun,
ikuiseen vähättelyyn,
pitkiin öihin.
En ole tarpeeksi rohkea
kokemaan sellaista.

-Andrea Kayleigh